Olen elämäni mittaisella koulupolulla kokenut todella syviä traumoja. Uinut erittäin syvissä vesissä pienestä asti. Seksuaalista hyväksikäyttöä on tuotu polulleni myös. Olen ollut niin syvässä masennuksessa, että yritin lopettaa tämän elämän taipaleen muutamaan kertaan. Näin ollen päädyin psykoterapeutille. Jopa oma terapeuttini ei uskonut, että kuinka paljon pahaa voi yhdelle ihmiselle sattua. Arvostan terapeutteja suuresti, mutta kohdallani se ei vastannut kysymyksiin tai auttanut minua kylliksi. Käytiin keskustelua mielentasolla, mikä aiheutti lopuksi suurempaa tuskaa. Koin, ettei minua nähty tallaisena kuin olen, herkkänä, edelleen rikkinäisen pienen lapsen tunteissa elävää yksilöä. Koitin jatkaa arkitöissä, mutta kerta toisensa jälkeen sairastuin. Vasta myöhemmin ymmärsin miksi, koska tämä oli se polku, joka minun piti kulkea, jotta voin auttaa sinua ja että sinun ei tarvitse kärsiä niin yksin kuin minä olen kärsinyt. Olen todella oppinut oman kantapään kautta.

Sain 22-vuotiaana tyttären, joka muutti elämäni suunnan. Aloin parantaa itseäni, avasin taas henkimaailmalle ovet, egoni ja suojamuurini romuttaminen alkoi. Todellinen läpimurto tapahtui 30-vuotiaana, kun päästin kaikesta irti ja hyväksyin näkijänlahjani, tämän työni Valotyöntekijänä, parantajana, rakkauden lähettiläänä. Olen iloinen ja kupliva, ja usein voimme huumorin ja naurun avulla vapautua vanhasta ihan huomaamatta!

Sellaiset opit mitä minulla on elämästä, ei opita kirjoista! Minä en ennusta tulevaa, se on hyvä muistaa, koska elämme tässä ja nyt, ja ainut mitä meillä on, on tämä hetki!

Kiitos kuin luit pienen palasen minusta. ♥